Lisää kuvia löydöksestä

Laitan vielä lisäkuvat tännekin talteen tuosta valkoisesta löydöksestämme.

Lattiaa avattuna

Keittiöremontteja on erilaisia. Toisissa ehostetaan pintaa ja toisissa kaatuu seinää. Tässä meidän on avattu seinää ja lattiaa kun on vanhasta talosta kysymys. Lattiatkin piti avata, koska eihän sitä oikein muuten varmasti tiedä missä kunnossa purut ovat, ja koska tarkka mittamies totesi lattian olevan joiltakin osalta koholla, piti lankut purkaa ja varmistaa, että koolingit ovat suorat.
 Lattian alta toivoin paljastuvan kirjeen entisiltä asukkailta tai vaikkapa edes sanomalehteä mutta mitään viestiä ei oltu jätetty. Ainoaksi löydökseksi jäi tuo rikkinäinen nukke.. Vähän erikoinen eriste kieltämättä.

Vanhan kertausta

Entinen ikkuna luukkunen

Pieni kertaus varmasti voisi olla paikoillaan. Olemme muuttaneet taloomme talvella, hieman yli kolme vuotta sitten. Olimme kumpikin kunnollisia kerrostaloihmisiä mutta pieni asuntomme oli - noh - pieni ja kaipasimme tilaa sekä happea. Omaa pihaa ja ulkoilumahdollisuuksia tuli ikävöityä kaupungissa erityisesti aina kesän jälkeen, kun paluu takaisin toimistohommiin ja neljän seinän sille muutenkin oli edessä.
Päätimme olla reippaita ja muuttaa tähän taloomme suoraan sisään. Siinäkin oli aikoinaan tarpeeksi hommaa. Piti vain päättää ettei keskeneräinen tai "ei oman näköinen" talo häiritse, koska sen keskeneräisyyden on saanut itse valita. Eikä se ole pahemmin häirinnytkään. Kun sitten on alkanut häiritä, niin sitten ollaan tehty. Tai jos tilanne on vaatinut. Esim. vesikatto oli siinä kunnossa, että se oli pakko maalata.
Keittiöremontti tapahtuu siis kolme vuotta muuton jälkeen. Kamat on vain työnnetty paikallaan olleisiin kaappeihin ja elämää on eletty ihan hyvin näinkin. Välillä on vain tullut toivottua, että voi kunpa toisella seinällä oleva ikkunan luukku olisi isompi tai että patteri olisi suorassa. Myös tiskikonetta on ehtinyt kolmen vuoden aikana kaipaamaan jo useasti.
Viime vuoden lähetessä loppuaan teimme puolivakavan lupauksen saada keittiöremontti vihdoinkin aikaiseksi, ja sillä tiellä nyt siis ollaan.

Valkoinen yllätys

Hurjaa vauhtia tapahtuu, ei voi muuta kuin ällistellä. Kuoritaan, puretaan ja rakennetaan. Nyt lattia jo levytettynä, vaikka vasta eilenhän sitä purettiin ja pohdittiin "onkohan koolingit vitnot."
Suurinta innostusta hillitsee hieman altaan takaa löytynyt kosteus ja valkoinen rihmasto sen päällä.Toivottavasti ei ole mitään "pahanlaatuista hometta" ja toivottavasti päästäisiin pienemmällä säikähdyksellä kuin isommalla.

Tule hyvä ikkuna

Ikkuna löytyi Hämeenlinnasta. Ylijäämävarastosta. Normaalisti ei olisi ollut mahdollista lähteä hakemaan Hämeenlinnasta asti ikkunaa mutta onneksi remppaajilla oli vapaata ja tahtoa käydä piipahtamassa siellä. Nyt meillä on sitten isompi ikkuna. Huomenna tulee sukulaisapu konsultoimaan, miten se kannattaa seinään upottaa.
Oli muuten huikea ero soittaa paikalliseen K-rautaan ja Hämeenlinnan ylijäämävarastolle. Hämeenlinnassa vastattiin heti reippaasti ja asikaspalveluhenkisesti, myös tavaraa löytyi. K-raudasta kesti ikuisuus ennen kuin kukaan vastasi puhelimeen, ja sen jälkeen vastaus oli hieman laiskasti: "Ikkunan saaminen kestää noin kuukauden ja maksaa noin 500 - 600 euroa." Hämeenlinnassa maksoi 139 e - ja sai heti. Melkeinpä eniten odotan kuinka paljon valo lisääntyy isomman ikkunan myötä ja kuinka erilaista tulee olla nähdä siitä pihalle.

ps. enpä ole viime vuosina pahemmin mikroaaltouunia kaivannut mutta kieltämättä se keittiöremontin aikana voisi olla kätevä. 

Kyllä lähtee

Iso-Nestori ja Keski-Nestori (joksi heitä ystäväni Hannan kanssa kutsumme) saivat paljon aikaiseksi päivässä. Itseasiassa purettua koko keittiön. Nopeasti tilanne eskaloitui siihen, että "huomenna pitää lähteä hakemaan 90 x 90 kokoista ikkunaa Hämeenlinnasta. Ikkuna homma liittyy siis siihen, että keskellä toista seinää on tuollainen pieni ikkunanluukku, mikä on luonnollisesti parempi kuin ei mitään. Mutta olen monta monituista kertaa toivonut, ettei vanhaa ikkunaa olisi otettu pois. Ikkuna on vielä sillä korkeudella, etten näe siitä kunnolla ulos, vaan se on pikemminkin valolisä ja tuuletusluukku. Ihan hyvä sekin. Mutta tämän päivän keskustelun perusteella tulimme lennossa siihen tulokseen, että "saahan siihen isommankin ikkunan."No. Katsotaan millainen tulee - ja oliko se hyvä idea.

Ryskettä päivään

Ai kauheeta, nyt se sitten lähtee. Keittiö - eikä uutta ole. Näin meillä tehdään aina. Purkamisessa olemme melko hyviä mutta sitten siinä rakentamisvaiheessa voi vähän kestää, ja viimeistelyssä..kröhöm..kun niitä taitoja jaettiin, niin emme ainakaan ensimmäisenä olleet siinä jonossa.
Lattiaksi tänne on aikoinaan laitettu eri palasista laminaattia, ja sen tilalle olisi nyt tulossa vaalea korkki. Ikkunan puitteet ovat myös ärtsyn tummat ja niitä ympäröivä ikkunalaudoitus on aina tasaisen väliajoin myös osunut silmään. 
Kyllä ryskyy!

Ruohosipuli ilmoittautuu

Me pihaihmiset alamme olla tähän aikaan vuodesta hieman kärsimättömiä.  Odotamme kiihkeästi ulkokautta alkavaksi, joten pitää hätähousuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä on kurkittava nurkkaan jos toiseenkin mahdollisten uusien kasvunihmeiden varalta. Eikä se hukkaan mennyt tänäänkään! Ruohosipuli on tämän kevään edelläkävijöitä ja puskemassa uutta satoa esiin.

 www.yrittarha.fi:

"Ruohosipulia kannattaa käyttää mahdollisimman paljon tuoreena ja lisättynä valmiisiin ruokiin, sillä se sisältää runsaasti C-vitamiinia. Siinä on myös erittäin paljon rautaa ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia. Kuivaamista parempi säilöntämenetelmä on pakastaminen."

Kissa kylmällä katolla

Olin menossa pihalle kuvaamaan lintulautaa, kun katse osui puuvaraston katolle. Kippas kappas, kisulihan se siinä. Suomessahan taajamissa lemmikkieläimiä ei saisi pitää vapaana juoksentelemassa. Tähän on monta järkisyytä. Yksi hyvä on se, ettei eläimille itselleen tapahtuisi mitään ja toinen on se, että kaikki ihmiset eivät vain välitä eläimistä ja jokaisella on oikeus olla omalla pihallaan ilman lemmikkieläimiä, jos niitä ei ole hankkinut.
Koiran tultua taloon ja vakituiseksi pihailijaksi, on saanut katsella ympärilleen hieman eri tavalla. "Ovatko portit kiinni?" "Toivottavasti siiliä ei nyt näy missään" ja nyt viimeseksi "Voi apua, tuo kissa on taas täällä". Sinänsä kissa ei meitä haittaa millään lailla. Koirakin on sen suhteen vain utelias. Koskaan ei vain voi tietää, koska eri lajinedustajille tulee yhteenotto ja olisi ikävää, jos jompi kumpi joutuisi jatkamaan taivaltaan korvapuolena tai puolisokeana. En myöskään halua nähdä kun kissa juoksee suoraan pihaltamme auton alle jahtaustilanteessa. Sympatiat ovat myös kevään linnunpoikasten puolella, olisi mukavaa jos ne voisivat kasvaa pihapiirissä ilman pyydystelevää kissaakin. Laitoin paikkalliselle fb-ryhmän sivulle jo kyselyn, että kenenköhän kisuliini mahtaa olla mutta vielä ei löytynyt omistajaa. Toinen naapuri sen sijaan kommentoi kissan vierailevan heidänkin pihassaan ja olevan yhtä huolissaan kissan terveydestä. Heidän nuoret koiransa ovat vielä puolet nopeampia kuin meidän hitaasti lämpeävä herrasmies, joten jos kisua ei pidetä sisällä - retkeilylle voi vielä tulla ikävä loppu.

Korkkia ja skilloja!

Ensimmäiset skillat bongattu! On se luonto vain ihmeellinen. Vaikka muka on vähän katsellutkin ympärilleen, niin eräänä päivänä sitä vain huomaa, että "ohos, hei täällähän on kevätkukkia!". Oli pakko mennä vielä tökkimään etupihan kukkapenkkiä, vaikka aivan hyvin tiedän, että niillä kasveilla on lehtien alla vielä aivan hyvä lämmitellä, ja kun kasvun aika tulee, niin kyllä sieltä sitten pukataan ylös aikamoista vauhtia. Kärsimätön ihminen vaan halusi kurkistaa josko sieltä kuitenkin olisi jotain tulossa. Ja olihan sieltä. Klassisesti en myöskään yhtään muista, mitä minnekin on tökätty vaikka tiedän, että kaikki istutukset pitäisi kirjoittaa talteen vaikka vihkoon. Ei ole kirjoitettu.
Tänään tuli se siunattu päivä, että saimme päätettyttä keittiön lattiamateriaalin. Korkkia se nyt sitten tulee olemaan ja vaaleaa, yllättävää kyllä. Nyt kaikki yhteenliitettävät palaset alkavat olla kasassa. Tietysti jokin sopiva tapetti pitää vielä löytää mutta tapetin valinta ei tunnu laisinkaan niin ahdistavalta, kuin lattian palasten kanssa pähkäily. Pahasti näyttää siltä, että pääsiäinen menee puuhastellessa.

Kevät houkuttele uhkarohkeasti jäille

Vahtimalla se kevät tulee

Meiltä tuijotetaan nykyään naapureiden puolelle häpeämättä. Ennen ehkä olisi voinut nolottaa mutta näiden kuluneiden vuosien aikana olen oppinut arvostamaan tarkkaavaisia ja avuliaita naapureita, joten uskon, että meidänkin puolelta tarkkaavaisuus on hyve. Vuorotellen seurataan puolta jos toista. Välillä ikkunoista välillä ihan aidan vierestä. Yksi asia on varma. Salaa se kevät ei naapuriinkaan pääse livahtamaan. Kärsivällinen ja tarkkaavainen on odottaja.

Raparperia pukkaa

Kulunut talvi on ollut pihan kannalta vähätöinen. Lunta joutui lykkimään kaksi kertaa ja niistä toinenkin oli vähän turha. Nyt on sitten piha melkein paljas ja maa märkääkin märempi mutta saattaahan sitä lunta vielä sadella huhtikuussakin. Silti nauratti kun näin piristävän punaista puskevan maasta, ihanko tässä pääsiäisenä keitellään jo ensimmäiset raparperikeitot?